Turusen pyssy

Pitkäksi venyneen lounaan jälkeen äiti usein toteaa: "On tyttö taas täynnä kuin Turusen pyssy". Mutta mikä on tuon sanonnan etymologia?

Netissä Luontoon.fi -sivuilta löytyy eräs arvaus:

"1700-luvulla kukoisti rajaseudulla salakuljetus. Suomesta vietiin salassa Venäjälle voita, talia, viljaa ja nahkoja. Rajan takaa tuotiin pimeästi suolaa, tupakkaa ja metallituotteita. Himotuin tuontitavara oli kotipolttoinen viina, jonka lempinimi oli patakukko. Joskus tehtiin rajan taakse jopa ryöstöretkiä. Tarinan mukaan ryöstöretkellä vuonna 1708 oli mukana muuan Turunen, joka ei retkeltä palattaessa voinut rajalla ampua tavan vaatimia kunnianlaukauksia. Aseen piippu kun oli täynnä kuin Turusen pyssy saalisrahoja."

Pupuja, pupuja - vaikka pääsiäiseen on vielä aikaa

Kansalaiset ovat jostakin saaneet päähänsä, että olen aivan erityisen mielistynyt pupujusseihin. Näitä kun on lahjoitettu koko joukko. Kiitos vaan paljon, mutta nyt voitaisiin siirtyä vaikka tapiireihin seuraavaksi... Vakavasti ottaen: kiitos kaikille minua muistaneille! Olen aivan hämmentynyt tästä lahjojen määrästä...

Lauantaina lallatellen

Lauantaina on mukavaa, kun kaikki ovat kotona. Minä olen erityisen virkeänä näin aamupäivisin. Jotain puuhaa pitää koko ajan olla, muuten saan hermarit...

Hevityttö

Isä soitti AC/DC:n live-levytystä. Varsinkin tuo Hell's Bells on tosi raju veto. Ihan piti itsekin päästellä hevitystä. Sormet mukaan!

Suosion keskellä...

Ymmärrän hyvin kaikkia juroja nuorisojulkkiksia, ei ole elämä kaiken sen suosion keskellä helppoa. Tässä pidin lehdistötilaisuutta, ja lopulta fanit suorastaan hyökkäsivät kimppuuni. Turvamies eli isä ei taaskaan ollut paikalla kun olisi tarvittu; missä lie jemmapulloansa naukkailemassa...

Tädin sylissä

Tätini kävi minua moikkaamassa. Istuskeltiin hyvä tovi kahvikupposen ääressä. Kyllä tädin sylissä kelpasi köllötellä... Huomaa kuinka vaatetuksemme oli tarkasti mietitty sävy sävyyn...

Kaikkialla kaiken aikaa

Olen tajunnut että elämä on kaikkialla, kaiken aikaa. Ja minä haluaisin seurustella kaikkien kanssa. Ei, ei minun nimekseni tule Elisa, mutta nyt olen aika innostunut tästä valveillaolosta. Sehän on hienoa, luulin tähän asti että nukkuminen on se juttu. Toisaalta valveillaolo on niin rankkaa, että koko ajan samalla pitää itkeä.

Jess, se on syntymäpäivä

Tänään täytän 1 kk. Kaksitoista samanmoista niin olen 1 v. Sitten joudun jo minuutin jäähylle rikkeistä (jos äiti noudattaa erotuomarina supernannyn sääntöjä).

Hyvä olla kun hyvin voi! Syntymäpäivän kunniaksi taidan ottaa muutaman terävän maitohörpyn. On niin nimittäin tanakkaa tavaraa, että lähes taju lähtee kun mahan saa täyteen. Ben Johnson aikoinaan mainosti Valion maitoa - sittemmin kärähti dopingista. Samoilla linjoilla Benin kanssa ollaan tuo nappihomman kanssa, minäkin vedän päivittäin ensin 5 tippaa D-vitamiinia ja sitten 5 tippaa maitohappobakteereja. Toivon vaan ettei antidoping-toimikunta tee yllätysiskua...Siinä tapauksessa ainoa keino on vetää kunnon "lentokakka"-numero...

If you're desperate, call for Super Nanny!

Päätin ottaa ettonet sillä välin kun laitoin vanhemmat katsomaan Super Nannya.
"Laskeudu hänen tasolleen, ota katsekontakti ja puhu matalalla äänellä." "Laita lapsi jäähylle."

Tiedättekö muuten mikä on "naughty circle"..? Se on lasten jäähypenkki, huonosta käyttäytymisestä saa jäähyn, 1 minuutti jokaista ikävuotta kohden.

Palkka juoksee

No nyt ei ole enää mitään hätää: tänään tuli ilmoitus, että minulle on myönnetty lapsilisä. On jo henkilötunnus ja omaa rahaa - enää kämppä puuttuu, niin olen valmis kansalainen irtisanottavaksi ja uudelleenkoulutettavaksi ja verotettavaksi. Sitä ennen pitää tietysti käydä peruskoulu, jotta oppii stressaamaan ja lusmuilemaan. Onneksi minua "viisaammat" ovat etukäteen miettineet tuon urakehityspolun valmiiksi!

Hymyä huuleen

Nyt olen jo hoksannut että hymyllä pääsee pitkälle. Kun vastaan hymyllä hymyyn, se tuntuu riemastuttavan äitiä ihan vietävästi. Olisi sanonut että niin vähällä hänet saa iloiseksi...

Kun alkaa pitkästyttää - ja itketyttää, niin on pari paikkaa tässä talossa, jotka saavat minut aivan hetkeksi rauhoittumaan. Kirjahylly on minusta kiinnostava kapine, vuoden päästä siitä on kiva kiskoa kirjoja alas - uskon että se saa äidin myös "riemastumaan".

Isä testasi mikä kirja minua erityisesti hyllyssä kiinnostaa. Samassa hyllyssä oli mm. Kalevala, Harry Potter ja Gogolin Kuolleet sielut. Mutta minun silmäni kiinnittyivät joka testikerta "Urheilun sääntö- ja kunto-opas 1-2" -niteisiin; erityisesti osa 2 on varsin mielenkiintoinen...

Suurmiehen muistolle

Minä vasta otan ensihenkosia, toisilla päivän matka on takana. Kuluneella viikolla maailma menetti yhden suurista miehistään eli naapurimaamme entisen presidentin Lennart Meren.

Presidentin muistoa voi kunnioittaa sähköiseen surunvalittelukirjaan, jonka viestit toimitetaan presidentin omaisille.

Viel Spass at Spa...

Eli paljon iloa kylvyssä. Kylpeminen on suuri tapahtuma minunkin elämässäni. Johtuisiko siitä että pääsen sinne niin harvoin! Isä kylvettää mielellään ja kolmas kerta toden sanoi; nyt homma meni mielestäni jo jotenkin hyväksyttävästi. Ensimmäisellä kerralla vesi oli kylmää, toisella se oli kuumaa ja kolmannella kerralla se oli täsmälleen 37-asteista. Ei veden lämmittämisen oikeaan lämpötilaan luulisi niin vaikeaa olevan - onhan niillä (äidillä ja isällä) lämpömittarikin, joka tuli äitiyspakkauksen mukana...Mutta vanhempien avuttomuudessa ei taida olla ylärajaa - totuus on tarua ihmeellisempää!

Raatoseurantaa...

Turhista uhkista ei pidä panikoitua. Kuitenkin sitä alkaa miettiä tarkemmin vaikkapa (lintu)influenssan mahdollisuutta ja miten se kaikkein pienimpiin vaikuttaa.

Luonnontieteellinen keskusmuseo on avannut uuden verkkopalvelun, johon kansalaiset voivat ilmoittaa löytämänsä kuolleet, sairaat tai vahingoittuneet luonnonvaraiset eläimet.

Raatoseurantaa nyt kaikki harrastamaan...:-0

RTFM eli Read The Fucking Manual..

Omakin kiinnostus heräsi aikaisemmasta postista, mitä oppaita vanhempani minun varalleni oikein ovat hankkineetkaan.
Selailin kirjahyllyä samalla kun isä kanneskeli minua saadakseen minut nukahtamaan. Siellähän ne olivat, sievästi
rinnakkain seuraavat käyttöoppaat:

• Odotusajan 280 päivää, Gummerus
  
• Suuri vauvakirja, WSOY
  
• Meille tulee vauva, Stakes
  
• Vauvan uni, WSOY
  
• Vauvahieronta-opas aloittelijoille, Perhemediat
  
• Vauvan hoito-opas, Mannerheimin lastensuojeluliiton Hämeen piiri
  
• Murphyn laki, Gummerus.
  

Näistä täytyy antaa täydet pisteet MLL:n hoito-oppaalle, tiivistä asiaa siistinä vihkona vaikka rintataskuun. MLL:n kotisivut sisältävät paljon hyödyllisiä oppaita ja erityismaininta on annettava Tukea vanhemmille-sivustosta. Siellä voi mm. tehdä vanhemmuuden itsearvioinnin, joka laatuasioista kiinnostunutta isääni kokeneena itsearvioijana kovasti ilahdutti :)

Ehdoton kakkospalkinto menee Murphyn laki -oppaalle, joka pitäisi löytyä jokaisen kansalaisen kirjahyllystä - ihonväristä riippumatta. Lainaus tästä oppaasta: "..Älä koskaan rupea inttämään idiootin (lue: isän, toim.huom) kanssa. Kinaamistanne seuraavat ulkopuoliset eivät välttämättä erota, kumpi on kumpi."

Kuumetta veressä..

Tähän asti elämä on hymyillyt leveästi. Nyt sitten otetaan hieman takapakkia. Äitiin iski pöpö ja kuume. Ja kun äiti sairastaa, se pistää koko talouden täysin sekaisin! Minä tosin voin oikein hyvin, mutta äidin puolesta itken sympatiaitkua muutaman desibelin kovemmalla volyymilla.

Jokaisessa tiedostavassa perheessä hankitaan kirjahyllyyn vähintäänkin yksi tee-se-itse -opas, jonka avulla lapsenhoito on kuin silkkiä vaan. Niin, no meillä taitaa olla kaksi...kolme..no joo, neljä erilaista. Se vaan kummastuttaa, että sellaisesta teemasta "kun äiti sairastaa" ei mainita riviäkään. Äiti on kuitenkin primus motor ja pater noster ja panem et circenses ja alea jacta est et cetera. Siis koko homman kymppipelaaja, perhetalouden Zidenine Zidane. Homma siis hajoaa käsiin.

Lääkkeillä asian pitäisi kuitenkin korjaantua, nyt odottelemme että taudin kärki taittuu ja doping alkaa tehdä tehtävänsä.

PS. Taitaa niitä oppaita olla kaikkiaan kuusi (6!) kappaletta.

Mummo tuli kylään

Mummo tuli minua tänään moikkaamaan. Kyllä me varmasti juttuun tullaan, vaikka voimille otti se kiltin tytön teeskentely! Huhhuh, onneksi voin taas huutaa ja pompottaa vanhempia kyykkyyn ja ylös. Olenkin ajatellut kanta-kessun hommia, kunhan tästä ensin pääsen jaloilleni (siis kävelemään ensin, sitten voisi ajatella myös juoksuaskelia...)

Päivä päivältä tarkempana

Hyvin menee mutta menköön! Muuten, ei minun nimeni ole Alien, se on vain taiteilijanimeni, kun tässä julkkiksen elämää vietetään. Siviilissä haluan olla ihan private - on minulla siis myös oikea, porvarillinen nimikin. Mutta se on salaisuus ristiäisiin asti. Voi tietysti yrittää arvata: XXXX XXX XXXXXX. Kolme nimeä siis mulla on...

Siskoni Pikkuinen Kettu

Minulla on oikeastaan "isosiskokin". Se on suuri ja mahtava, joka pelottaa pois raavaimmankin kiusaajan. Sen nimi on Pikkuinen Kettu. Kettu on oikeastaan Suomen pystykorva mutta kovin serkkujensa oloinen!

Varpajaisia..

Niin meinasi unohtua: kyllähän se isä biletti heti kun minä synnyin. Seuraavana viikonloppuna oli sen pelikaverit meillä - ja lahjojakin se sai...Vaikka minullehan niitä lahjoja pitäisi kantaa! Tosin isästä päätellen ei sen pelikaveritkaan mitään itämaan viisaita tietäjiä ole...

Ylpeä äiti vaunujen kera

Näissä vaunuissa minä nukun. Käytetythän ne ovat, mutta hyväkuntoiset. Äidin kanssa käytiin lenkillä.

Tutustuminen ulkomaailmaan...

Tänään kävin toimittajan ja catering-päällikön kanssa ulkoilemassa ja tutustuin naapureihin. Ilma oli niin kaunis, että se oli oikeastaan tylsää - joten nukuin turhat pois.

Merkittäviä tapahtumia elämäni aikana

Lyhythän tuo elämänkokemukseni vielä on, se myönnettäköön. Mutta olen jo
osallistunut omalla panoksellani kollektiiviseen maansuruun: puhun siitä
olympiafinaalista...Olin synnytysosastolla nro 1, ikkunapaikalla nro 6.
Aluksi luulin että kaikki kätilöt, äidit ja isät itkevät sitä kuinka
sievä minä olen - mutta syynä olikin tuo nöyryyttävä tappio.

Minä itkin - tai huusin myös - ja osallistuin aktiivisesti keskusteluun.
Aiheeni oli kuitenkin maitopolitiikka, joka on ollut lähellä suutani
siitä alkaen...

Muuta merkittävää:
Tällä viikolla UPM keksi "lopullisen ratkaisun" kannattavuusongelmiin ja
UPM:aakin vielä kuuluisampi etninen puhdistaja Slobo siirtyi
serbitaivaaseen, jossa ei muita kansallisuuksia olekaan. Serbien taivas
on albaanien helvetti ja toisinpäin...

Vaatteista

Se on kyllä kumma, että vaatehuolto tässä kommuunissa on kuin Suomen
Armeijassa: sopivia vaatteita ei ole, ainoastaan liian isoja. Housuihin
mahtuisi kaksin kappalein minuja, mutta toivottavasti aika ja ruoka
tekevät tehtävänsä...

Kohdun turvallisuutta...

Joissakin oppaissa sanotaan, että vauva tuntee olonsa turvalliseksi, jos hän saa nukkua ahtaassa tilassa. Sopiva yösija on esimerkiksi äitiyspakkauksen laatikko tai kapalo. En ymmärrä moista! Kun on 9 kuukautta majoittunut yksiössä, jossa seinät kaatuu koko ajan päälle.. Minä saan parhaat unet, kun nukun yksin vanhempien parivuoteen keskellä. Oi sitä avaruutta ja tilaa hengittää! Välillä riepoo, kun siihen sänkyyn tunkee muitakin - menisivät nukkumaan vaikka olohuoneen sohvalle...

Taas viikko lisää elämää

Lähestyn päivä päivältä keski-ikää - kohta mittarissa 3 viikkoa. Kuluneella viikolla käytiin 1. kerran neuvolassa. Samalla koeajoin uusvanhat vaununi - ihan ok, ei siinä mitään. Isällä oli taas hankaluuksia ylipäänsä saada vaunut kasaan, en ymmärrä miten hän ylipäänsä pärjää elämässä! Ei todellakaan mikään tekniikan velho, vaikka itsellänikin toistaiseksi on peukalo keskellä kämmentä: enhän edes vielä tiedä että minulla on kädet!

Neuvolassa mitattiin paino, joka oli noussut jo 3750 g:aan, kun syntymäpaino oli 3285 g. Pistin hieman painokäyriä uusiksi! Kaikki kunnia catering-päällikölleni. Onnistunut johtaminen vaatii että kasaa ympärilleen itseään pätevämpiä ihmisiä ;) Pituuttakin oli jo 53,7 cm, joten olen kasvanut n. 1 cm/vko. Tasaisen vauhdin taulukolla olen 3 vuoden päästä yli 2 metriä!

Systemaattisuutta...

Sehän on postmodernin, keskiluokkaisen ja länsimaisen systemaattisuuden merkki, että heti lapsen synnyttyä - tai mieluummin jo ennen - selvitetään ja varataan päivähoito, koulu ja yliopisto.

Ihan sinne saakka emme vielä ole päässeet, mutta kyllä tässä jo paikallisen vauvauinnin ilmoittautumisen puhelinumero on selvitetty!

Sairaalassa olosta

Sairaalapäivästä muuten pitää maksaa, vaikka sairaalasta lähtisi klo 01:00 - siis tästä alkavasta päivästä on täysi hinta. Kannattaa siis notkua lapsen kanssa sairaalassa n. 23:een ja käydä vielä jääkaapista ottamassa matkaeväät mukaan, niin tulee euroille maksimaalinen vastine! :)

Vauhdikasta menoa ja ristiäiset..

Kohta 2 viikkoa elämää vanhempien kanssa takana - on opittu kylpemään, kantamaan, syömään. Välillä nukkumaankin. Ihmeellistä miten vähällä unella sitä tuleekaan toimeen! Napanuoran tynkä tipahti eilen. Pahimmasta päästä on ollut kyllä navan puhdistus....

Nyt on sovittu jo ristiäispäiväkin (6.5.2006) - pappikin on sieltä räväkämmästä päästä, siitä minä tykkään! Ja ihan Tuomiokirkkoon ajattelin mennä parkumaan, ei siitä muuten viitsi...

Jostakin kumman syystä isän erityisen mielenkiinnon kohteena on ollut tuo vauvojen nukkumisen teoria, josta on innokkaasti haettu tietoja mm. tästä tiedon valtamerestä...

Vihdoinkin! Minä synnyin (jo itse asiassa 6 päivää sitten) 22.2.2006 klo 22:42. Todennäköisesti kakkonen tulee olemaan onnennumeroni!

Muut strategiset mitat: paino 3285 grammaa ja pituus 51 cm.

Nyt olen jo päässyt kotiin. Sairaalassa äidin urakka oli rankka - näihin tapahtumiin ei valmenneta missään etukäteisinfossa. Loppu hyvin, kaikki hyvin...