Vivi's Diary eli Vivin päiväkirja

Minä olen Vivi ja tässä päiväkirjassa kerron tuokiokuvia elämästäni ja sen ensimmäisistä kuukausista. Minulla on henkilökohtainen toimittaja, joka kirjaa mielipiteeni; joissakin paikoissa häntä myös "isäksi" kutsutaan. Lisäksi olen palkannut käyttööni 24x7 catering-palvelun, jonka vastuuhenkilölle reklamoin säännöllisesti tarjoilun tasosta ja riittävyydestä. Tunnet hänet kenties muissa yhteyksissä "äitinä"....

torstaina, huhtikuuta 27, 2006

Neiti 9 v




Nyt oon jo neiti yheksän veekoo. Vanhuus ei tule yksin..Pistää vakavaksi kun miettii!

keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006

Neiti 8 v


Tänään olen joo kahdeksan viikkoa. Äiti on kävelevä jukeboksi, joka laulaa minulle kaikki olennaiset laulut Ismo Alangosta Maija Vilkkumaahan. Hyvä meininki!


Kelalta parempaa (?) palvelua

Kaikki tavallisimmat lapsiperheen etuudet ovat nyt mukana Kelan sähköisissä asiointipalveluissa. Pienten lasten vanhemmat voivat entistä kätevämmin tarkistaa henkilökohtaiset tukitietonsa verkossa. Myös vanhempainpäivärahojen laskentaohjelmaa on uudistettu.

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan hakijat ovat voineet käydä katsomassa hakemuksensa henkilökohtaisia ratkaisu- ja maksutietoja kesäkuusta 2004 lähtien. Kelan sähköisiin asiointipalveluihin on nyt lisätty myös lasten kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, lapsilisä, äitiysavustus ja adoptiotuki.

Lapsiperhe-etuuksien hakija voi nyt internetissä selvittää, onko hänen hakemuksensa ratkaistu sekä mille ajalle ja kuinka paljon etuutta hänelle on myönnetty. Palveluun pääsee kirjautumaan verkkopankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla.

Perheenlisäystä odottava voi myös arvioida internet-sivujen laskentaohjelmalla oman äitiys-, isyys- tai vanhempainrahansa määrän sekä sen maksukaudet. Myös sairauspäivärahan, kuntoutusrahan sekä erityishoitorahan määrästä voi tehdä

maanantaina, huhtikuuta 17, 2006

Tapiirin metsästystä




Kansalaiset ottivat pyyntöni tosissaan: pupujusseja ei ole enää tullut. Nyt on mm. koiraa ja Pikku-Myytä on tullut pupujen seuraksi. Tapiiri edelleen puuttuu galleriastani, kovasti kaipaan edelleen tuota hevosenkin esi-isää kokoelmiini...

Kiran kyydissä


Kiraa se naurattaa, kun vitsin kerroin. Vitsi alkaa "ää-lä-lää...", tuttu varmaan sinullekin! Kira ja Sami vierailivat residenssissäni 2. pääsiäispäivänä.


Raija ja Pauli kylässä




Raija ja Pauli kävivät pääsiäissunnuntaina kyläilemässä. Eikä se ollut ollenkaan huono juttu minun kannaltani, pääsin taas sylittelemään - tällä kertaa Raijan sylissä!

lauantaina, huhtikuuta 15, 2006

Molskille vaan


Minä olen jo mattopainiakin harjoitellut. Tästä asennosta ei minua helposti pois kammeta. Pää ylös ja vatsa sisään!



Pääsiäisvierailulla mummolassa




Elämäni ensimmäinen kyläreissu on takanapäin. Kävin mummon luona pääsiäislounaalla. Minulla oli oma maitoautomaatti mukana, kun olen aika tarkka tuosta ruokavaliostani. Hieman minua hermostutti uusissa ympyröissä, mutta menihän se lopulta ihan hyvin. Kyllä sitä reissuun voi lähteä toisenkin kerran!

keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Neiti 7 v


Eli tänään täytän 7 viikkoa. En enää muistakaan millaista oli olla sellainen pieni vauva!



Olisi pitänyt miettiä ajoissa...

Oheisen linkin takaa käynnistyy hauska videoesimerkki, mitä vanhemmilla tuleman pitää muutaman vuoden päästä...Olisi pitänyt miettiä ajoissa ennen kuin minut tilasi!


Ohje:
1. valitse uudelta sivulta Download-painike
2. valitse sen jälkeen linkki [Download the file now]

maanantaina, huhtikuuta 10, 2006

Mitalin metallinen maku





Meidän perheessä on kolme lasta: minä, Kettu ja isä. Isä jaksaa juosta kuin labradorinnoutaja kaikenlaisten pallojen perässä. Nyt viikonloppuna se oli pappojen salibandyn SM-kisoissa ja niiden joukkue voitti SM-hopeaa. Tai niin se ainakin väitti, hyvä ja kekseliäs tarinahan se äidinkin mielestäni oli: "...pitää mennä seuraavaksi viikonlopuksi Jyväskylään, kun päästiin sinne lopputurnaukseen...". Missä lie luuhaillut taas, varmaan Joronjäljessä Litovelia naukkailemassa. Ei se minustakaan mitään pelata voi, kun tuskin saa sukkia aamulla omin voimin jalkaan - äidin on laitettava yleensä ensin sille sukat ja sitten minulle!

Hömpätellen ja höperöiden






"Höperö-ukki" ja "Hömppä-Marjut" tulivat käymään. Päätin ottaa taas sellaisen viileän asenteen että mitäs tässä, valmiissa maailmassa. Vähänkö niitä ehkä ihmetytti, kun luulivat minun päästävän parkua koko euron edestä!





Marjutin sylissä on mukava köllötellä.

perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Hohhoijakkaa


Tänään tällaisia ajatuksia!


torstaina, huhtikuuta 06, 2006

Edelleen olen tavoitteessa

Tänään täytän kuusi viikkoa.


Kuten aikaisemmin jo totesin, tavoitteena on se kahden metrin pituus kolmen vuoden vanhana. Tänään kävin neuvolassa ja hyvin olen pysynyt aikataulussa: pituutta oli kertynyt jo 59,2 cm (!) ja painoa 4560 grammaa. Olen kuulemma vähän liian laiha pituuteeni nähden, mutta eipä ole nuo missitkään viime vuosina painoindeksia paljon kunnioittaneet. Toisaalta jatkuva bodaaminen eestaas on tuottanut tulosta, neuvolan tätikin pisti merkille sixpackini ja totesi että "onpa jäntevä tyttö".

tiistaina, huhtikuuta 04, 2006

Sex Veckor


Huomenna keskiviikkona tulee minulle jo kuusi viikkoa täyteen. (Ei mitään seksiviikkoja tosiaankaan, toim. huom.) Osaan kannattaa päätäni - mikä tietysti tuntuu pieneltä asialta, mutta ymmärtääkseni monelle aikuisellekin se on haasteellista; miksi he muuten työntäisivät päänsä pensaaseen!

Vanhempani ovat sitoutuneita pää-äänenkannattajia, kun kanniskelevat minua pitkin olohuonetta ja minä huudan vibrato väristen joko LA-LAA tai LÄ-LÄÄ.



sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

Tepaa naurattaa





Tepa-täti on sellainen hymyhuuli, että oksat pois. Yritän minäkin välillä hymyillä, mutta paljon taitavampi olen itkeskelemään.

lauantaina, huhtikuuta 01, 2006

Lea-tädin olkapäällä




Lea-tädin olkapäähän on mukava nojata ja kuiskalla korvaan salaisia juttuja...

Kaksi renttua: AR ja minä


AR on tämän kevään abiturenttu ja minä olen tämän kevään renttu muuten vaan. Juliet Jonesin sydän lauloi aikanaan, että "miksi naiset rakastuvat renttuihin". Meitä kun katsoo niin ei ihmettele lainkaan miksi miehet rakastuvat renttuihin!



Satu kertoo tarinoita






Satu on äidin työkaveri. Satu kävi meillä kylässä ja kertoi minulle tarinoita, vaikka toivoin satua. Kosto oli suloinen ja niinpä rikoin päästörajoituksia; kaasua, sanoi jo komisario Palmukin. Sadun ilme oli kuvaamisen arvoinen!

Satu toi valtavan määrän uusia vaatteita minulle. Ne olivat punaisia, ja punainen on lempivärini.